Kotifilosofi pohtii

Vietän tässä hiihtoloman iltoja yksin kotona. Lapset ja mies ovat mummolassa, ja minä jäin kotiin. No, päivät menevät töissä - ja menisivät illatkin. Mutta kun minä tykkään rauhallisista koti-illoista... Minulla olisi vaikka kuinka paljon tekemistä, enkä varmasti saa tehtyä kuin murto-osan. Aika ei siis tule pitkäksi!

Minusta siis kotona olo on kaikkein parasta. Yksinkin, mutta tietysti erityisesti perheen kanssa. Saa olla rauhassa ilman kiirettä, saa nauttia toisten seurasta, elää ihan tavallista arkea ja tehdä niitä omia arjen asioita. Tätä elämä minusta juuri on, hyvän arjen tekemistä - ja tietysti sen katkaisemista joskus juhlalla.

Erityisesti työpaikalla olen kuunnellut ihmeissäni aivan vastakkaista villitystä: ”Joo, pidin pitkän viikonlopun ja olin Berliinissä - kun ei tässä nyt ehdi pitempää lomaa viettämään” todettiin puhelinkeskustelussa maisamakonttorissa. Tai ”Vie lapset vaikka ruotsinlaivalle, jos et muuta keksi”, opasti äiti lastensa isää. ”Nyt on pakko saada lomaa. Varasin kymmenen päivän matkan Thaimaaseen”, kertoi stressantunut työkaveri. Minulta kollega kysyi, että milloin sinulla on loma. Kun vastasin että tässähän olen sitä lomaa pitänyt, viimeviikollakin, niin sain osakseni silmienpyörittelyä ja ihmettelyä (joka siis tarkoitti että oletko joku luuseri, kun et matkusta sinne ”Thaimaaseen”, Vietnamiin tai Meksikoon).

Siis ensinnäkin mihin Thaimaaseen? Vievätkö ihmiset lapsensa puuhamaaseenkin?!

Ja toisekseen, eikö loma ole loma, jos ei matkusta jonnekin.

Mutta pääasia tässä on se, että eikö kukaan enää viihdy kotona? Miksi on pakko päästä pois? Milloin sitten eletään sitä omaa elämää jos aina pitää järjestää jotain poikkeuksellista. Kuka silloin oikein on? Mihin kuuluu? Ja mitä lapset oppivat elämästä tällä menolla?

Siivous ostetaan siivoojalta. Ruoka ostetaan valmiina. Vaatteet ostetaan valmiina. Lapsille ostetaan hoito, kasvatus ja ajanviete, vanhuksille vain hoito. Vakuutus kattaa kaiken muun, mihin ei osannut varautua. Ja elämä ostetaan matkatoimistosta. Mihin ihmistä itseään enää tarvitaan? Mikä on elämän tarkoitus?

Tällaisia pohtii keittiöfilosofi (tai paremminkin kotifilosofi)...

Ai niin, tästä jäi nyt ekologinen ulottuvuus kokonaan käsittelemättä. Selvää on että jatkuva turha matkustelu on ekologisesti täysin kestämätöntä! Mutta siitä ehkä joku toinen kerta lisää...

Vielä vähän välipalaa: piti tehdä tarte tatin:
Mutta siitä tulikin pelkkä "tarte"